Kreikka Kreikan saarilla
Kreikka, Kreikan tasavalta eli Hellas, virallisesti Helleenien tasavalta, on valtio Etelä-Euroopassa, Balkanin eteläkärjessä. Kreikka käsittää myös Dodekanesian saaret ja Pohjois-Egean saariryhmän kreikkalaiset saaret. Kreikan naapurimaat ovat Albania, Makedonian tasavalta, Bulgaria ja Turkki. Väkiluku on noin 10,7 miljoonaa ja pinta-ala noin 132 000 neliökilometriä. Maan pääkaupunki on Ateena.
Hallinnollinen jako
Kreikassa on 13 hallinnollista aluetta, periferiaa tai kehää, jotka jaetaan edelleen 51 prefektuuriin (nomoi, yksikkö: nomos), ja yhteen autonomiseen alueeseen, Athos-vuoreen, joka on luostarivaltio Kreikan alaisuudessa.
Kartta Numero Periferia Pääkaupunki Pinta-ala Väkiluku
1 Attika Ateena 3 808 km² 3 761 810
2 Keski-Kreikka Lamia 15 549 km² 605 329
3 Keski-Makedonia Thessaloniki 18 811 km² 1 871 952
4 Kreeta Heraklion 8 259 km² 601 131
5 Itä-Makedonia ja Traakia Kavala 14 157 km² 611 067
6 Epeiros Ioannina 9 203 km² 353 820
7 Jooniansaaret Korfu 2 307 km² 212 984
8 Pohjois-Egean saaret Mytilene 3 836 km² 206 121
9 Peloponnesos Kalamata 15 490 km² 638 942
10 Etelä-Egean saaret Ermoupoli 5 286 km² 302 686
11 Thessalia Larissa 14 037 km² 753 888
12 Länsi-Kreikka Patras 11 350 km² 740 506
13 Länsi-Makedonia Kozani 9 451 km² 301 522
- Athos (autonominen) Karyes 390 km² 2 262
Nomoit jakaantuvat edelleen 147 eparkhiaan, jotka jaetaan 1 033 kuntaan. Kunnista 133 on kaupunkeja (demoi) ja 900 maalaiskuntia (koinotetes). Ennen vuotta 1999 kuntatason yksikköjä oli 5775 ja 12817 kylähallintoa (oikismoi).
Maantiede
Kreikkaan kuuluu Balkanin niemimaan eteläosa, Aigeianmeren saaret, Kreeta ja Joonian saaret. Kreikan rannikko on kallioista ja meren rikkiuurtamaa. Lännestä pistävä Korintin- ja idästä pistävä Aiginanlahti erottavat Peloponnesoksen niemimaan melkein kokonaan muusta mantereesta. Niiden välisenä siltana on kapea Korintin kannas.
Kreikan sisämaa on vuoristoista. Suurin vuorijono on Pindos, korkeimmat vuorenhuiput Olympos (2 985 m) ja Parnassos (2 459 m). Kreikan joet ovat vähäiset. Maritzan, Struman ja Vardarin alajuoksut ovat Kreikan alueella; Aliakmon, Aheron, Vistritza, Peneios, Arta, Akeloos ja Eurotas ovat kokonaan Kreikan jokia.
Kreikassa vallitsee välimerenilmasto, joskin pohjoisosan vuorilla on ilmasto melko mantereinen. Kesä on lämmin tai kuuma, sateeton ja lähes pilvetön kausi kestää kolme kuukautta. Merituulet vilvoittavat saaristossa, mutta suurkaupungeissa kuten Ateenassa helle voi käydä pakahduttavaksi. Sateet ajoittuvat lähinnä talveen. Lunta voidaan saada kaikkialla Kreikassa, mutta saaristossa se on harvinaista. Alavilla alueilla se ei jää maahan juuri koskaan. Kevät ja syksy ovat lyhyitä välivuodenaikoja jolloin sää on vaihtelevaa.
Kreikan sään erityispiirre on auringonpaisteen suuri määrä. Sitä saadaaan talvellakin viitisen tuntia, kesällä jopa 12-14 tuntia päivässä
Maailmanperintökohteet
Kreikassa on 17 Unescon maailmanperintöluettelon kohdetta:
Apollo Epicuriuksen temppeli Bassaissa
Ateenan linnavuori, Akropolis
Athos-vuori luostareineen
Dafnen, Osios Lukaksen ja Khioksen Nea Monin luostarit
Delfoin arkeologinen alue
Delos, Apollonin myyttinen syntymäpaikka
Epidauroksen arkeologinen alue
Khorán historiallinen keskusta, Pyhän Johanneksen luostari sekä Ilmestyskirjaluola Pátmos-saarella
Korfun vanha kaupunki
Meteoran luostarit lähes luoksepääsemättömillä kallioilla
Mykenen ja Tirynsin arkeologiset alueet
Mystrasin rauniot linnoituksineen, palatsineen, kirkkoineen ja luostareineen
Olympian arkeologinen alue
Pythagorion ja Heraion Samoksella
Rodoksen keskiaikainen kaupunki
Thessalonikin varhaiskristilliset ja bysanttilaiset monumentit
Verginan arkeologinen nähtävyys
Kreikkalainen keittiö
Kreikkalainen keittiö on maantieteellisistä ja historiallisista syistä tyypillisen välimerellinen. Vaikutteita on tullut muiden muassa Italiasta ja Balkanilta sekä kauempaa idästä.
Kreikkalainen keittiö on maantieteellisistä ja historiallisista syistä tyypillisen välimerellinen. Se käyttää perinteisesti alueen raaka-aineita: tuoreita yrttejä, oliiviöljyä, tomaatteja ja sitruunoita sekä kalaa. Kreikkalainen salaatti, horiatiki, sisältää kasvisten lisäki fetaa
Kreikan ruoka on erittäin monipuolista. Ruoanlaitossa käytetään aina kreikkalaista neitsytoliiviöljyä. Tomaatit, munakoisot, okrat, perunat, sipulit sekä pavut ovat tärkeimmät kasvikset kreikkalaisessa keittiössä. Sian, lampaan ja kananlihaa käytetään eniten ruuissa, nautaakin myös. Monenlaiset merenelävät, kuten erilaiset kalat mustekalat sekä simpukat ovat myös erittäin iso osa kreikkalaista keittiötä. Kreikkalaiset juustot ovat myös merkittävä osa ruuanlaitossa, tyypillisimpiä juustoja ovat feta, halloumi, kasseri sekä mizithra. Hunajaa käytetään paljon varsinkin jälkiruuissa. Filotaikinaa käytetään melkeinpä kaikissa leivonnaisissa, kuten piirakoissa.
Alkuruokia
Kreikkalainen salaatti: kyläsalaatti eli Horiatiki (lausutaan "horjatiki"), sisältää tuoretta tomaattia, kurkkua, punasipulia, oliiveja, sekä fetajuustoa, nykyään usein myös paprikaa, perinteisesti salaatti maustetaan kreikkalaisella oliiviöljyllä, kreikkalaisella punaviinietikalla eli xidillä sekä oreganolla.
Feta: usein maustettuna päältä kreikkalaisella oliiviöljyllä ja oreganolla.
Tzatziki: jogurttipohjainen kurkku-valkosipulisalaatti, jota käytetään leivänpalojen dippauksessa.
Saganaki: paistettu kyläjuusto tai paistettu feta.
Halloumi: lausutaan "hallumi", kova, Kyprokselta peräisin oleva lumenvalkoinen mintulla maustettu juusto, usein paistettuna.
Dolmades: kreikkalaisia viininlehtikääryleitä, sisältävät riisiä sekä tyypillisiä kreikkalaisia mausteita, on olemassa myös lihaa sisältäviä versioita.
Kalamata-oliivit
Horta: höyrytettyjä kreikkalaisia "villiruohoja", maustetaan kreikkalaisella oliiviöljyllä sekä sitruunamehulla, syödään usein kylmänä.
Taramosalata: mätisalaatti, jossa on mätiä, sitruunamehua, punasipulia, valkosipulia sekä kreikkalaista oliiviöljyä.
Spanakopita: filo-taikinasta tehty pinaattipiiras, jossa on sisällä pinaattia, kyläjuustoa sekä punasipulia.
Tiropita: filo-taikinasta tehty juustopiiras, jossa on sisällä fetajuustoa.
Keftedakia: pieniä lihapullia tomaattikastikkeessa.
Gigantes: valkoisia härkäpapuja tomaattikastikkeessa.
Alkuruokien kanssa tarjoillaan lähes aina lasillinen ouzoa eli kreikkalaista anisviinaa, kiihottamaan ruokahalua.
Keittoja
Fasolada: papukeitto, jossa papuja, tomaattia, porkkanaa, selleriä sekä tietysti kreikkalaista oliiviöljyä.
Fakes: linssikeitto.
Mageiritsa: lammaskeitto,sisäelimistä ja maustevihanneksista, syödään ensimmäisenä ruokana ylösnousemuksen julistamisen jälkeen.
Psarosoupa: lausutaan "psarosupa", kalakeitto, jossa on monenlaisia vihanneksia, kuten porkkanoita, parsaa, perunaa, selleriä sekä sipulia.
Avgolemono: kanakeitto, jossa on kanaa, kananmunaa, sitruunamehua sekä paljon riisiä.
Pääruokia
Kalamaria: friteerattuja mustekalarenkaita.
Keftedes: lihapullia tomaattikastikkeessa, kuten keftadakia, mutta lihapullat ovat suurempia.
Soutzoukakia: lausutaan "sudzukakja", pitkulaisia lihapullia valkosipuli-tomaattikastikkeessa.
Kleftiko: uunissa paistettua marinoitua lampaanlihaa.
Stifado: uunissa valmistettua naudanlihamuhennosta, jossa punaviinikastike.
Gyros: lausutaan "jiro", maustettuja porsaanlihasiivuja suurehkossa vartaassa.
Souvlaki: lausutaan "suvlaki", maustettuja porsaanlihakuutioita, kanakuutioita, miekkakalakuutioita tai katkarapuja grillattuna tikussa.
Gemista: lausutaan "jemista", riisillä ja mausteilla täytettyjä paprikoita ja pihvitomaatteja.
Pastitsio: eräänlainen kreikkalainen lasagne, jossa pastalevyt on korvattu makaroneilla.
Mousaka: lausutaan "musaka", munakoisopaistos, muistuttaa joissain määrin lasagnea, jossa pastalevyt on korvattu munakoisoviipaleilla.
Spetsofai: lautanen, joka koostuu erilaisista maalais- ja kylämakkaroista.
Kokoras: lausutaan "kokora", marinoitua kukkoa tomaattikastikkeessa.
Grillattua mustekalaa
Grillattua lammasta, joka on kypsytetty hitaasti maakuopassa hiilillä vartaassa, syödään pääsiäisenä, erittäin vanha perinneruoka.
Patsas: naudan mahalaukkua muhennoksena, Kreikassa tätä ruokalajia pidetään krapularuokana, sen kanssa nautitaan aina paljon ouzoa.
Pääruokien kanssa lisukkeina ovat tavallisimmin riisi, paistetut perunat sekä hortaa.
Jälkiruokia
Baklava: filo-taikinasta valmistettu piiras, jossa paljon pähkinämurskaa sekä makeaa kastiketta, joka on valmistettu hunajasta, sokerista sekä siirapista.
Loukoumades: lausutaan "lukumades", pieniä friteerattuja donitsintapaisia palloja, jotka maustetaan friteerauksen jälkeen runsaalla hunajalla sekä kanelilla.
Tsoureki: lausutaan "tsureki", erittäin makea leivännäköinen kakku, syödään Pääsiäisenä.
Galaktoboureko: lausutaan "galaktobureko", filo-taikinasta tehty piirakka, jossa täyte on tehty maidosta.
Halva
Jogurttia ja hunajaa: tuoretta jogurttia ja hunajaa, sanotaan kreikaksi "jaurti me meli".
Tuoreita hedelmiä: usein tuoretta vesimelonia, hunajamelonia, viikunoita sekä viinirypäleitä lautasella.
Ouzoa tarjotaan myös jälkiruualla, koska se edistää ruuansulatusta ja rauhoittaa vatsaa.
Juomia
Ouzo on anisviinaa. Ouzo sekoitetaan useimmiten veteen jolloin siitä tulee maidonvalkoista.
Tsipouro on maustamaton viina, joka on usein kotipolttoista. Kreetalla Tsipouroa kutsutaan nimellä Raki.
Metaxa on kreikkalaisen viinin ja brandyn sekoitus, eräänlainen likööri, useimmiten 40-prosenttinen.
Kreikassa viinejä käytetään useimmiten ruokajuomana.
Retsina on valkoviiniä, johon on sekoitettu pihkaa antamaan makua.
Kreikassa on monia omia olutmerkkejä, kuten mm. Mythos. Oluita nautitaan nykyään useimmiten ruokajuomina.
Elliniko Kafe on kreikkalainen kahvi, joka on erittäin tummaa siirappimaista makeaa kahvia.
Frappe on kreikkalainen jääkahvi, jossa on kahvia, jääpaloja sekä useimmiten maitoa, Kahvi on sekoitettu tehosekoittimessa.
Ostokset
Keramiikka, erityyppiset hunajat, mausteet ja oliiviöljy.
Hyviä ostospaikkoja löytyy helposti myös rantalomakohteiden lähettyviltä. Rodoksella matkailija voi tehdä hyviä löytöjä Vanhastakaupungista. Kreetan Haniassa on pikkuliikkeiden lisäksi värikäs kauppahalli. Suosittuja tuliaisia ovat kengät ja muotivaatteet, keramiikka, kreikkalaiset elintarvikkeet, oliivit ja oliiviöljy sekä käsityöt.
Yöelämä
Ateena - Yöelämä ja huvit
Brettos, Kydathineon 41, lähellä Adrianoun risteystä, metrolla: Akropoli tai Syntagma. Vastapäätä uutta jäätelökahvilaa on ikivanha kulttibaari Brettos, joka on myös Ateenan vanhin tislaamo. Täällä nautit kotipolttoisen ouzon rauhallisessa ja tummansävyisessä ilmapiirissä. Baaritiskin takana on useiden metrien korkuisia hyllyjä täynnä kauniinvärisiä, takaa valaistuja pulloja. Erittäin palvelualtis ja ystävällinen isäntä, Dimitrios Bressos, valuttaa ouzon suoraan tammitynnyristä.
Lavabore, Fillelinon 25, metrolla: Syntagma. Klubi, joka ei tunnu turhan trendikkäältä. Vähän rähjäisempää kuin Ateenan trendikkäimmissä klubeissa. Puolet turisteja, puolet paikallisia. Eri-ikäisiä kävijöitä. Sinun ei tarvitse pukeutua parhaisiisi päästäksesi sisään. Lavabore on ainoita Plakan paikkoja, jossa on disko. Sulkee viideltä aamulla. Sisäänpääsymaksuun sisältyy drinkki.
Perivoli TO´uranou, Lysikratous 19, metrolla: Monastiraki, 210-322 20 48. Rembetika-klubi keskellä turistikortteleita. Rembetika (kirjoitetaan myös rebetika) on kreikkalaista kansanmusiikkia; siinä on usein bluesin tapaisia sävel- ja sanakulkuja, jotka kertovat kovista ajoista ja henkilökohtaisista vastoinkäymisistä.< br />
Psyrra, Miaouli 19, metrolla: Monastiraki. Pienen pieni, omaperäinen baari, jonka rekvisiitta on 50-luvulta ja yleisö koostuu etupäässä opiskelijoista ja nuoresta ajassa elävästä kansanosasta. Yksi Psyrrin omapäisimmistä baareista. Kokeille baarin erikoista: rakomelo (lämmin toti, jossa mausteena ripaus kanelia). br />
Ta Tria Gourounakia, Skoufa 73, metrolla: Panepistimio. Sekä kahvila, baari että yökerho. Nimi tarkoittaa Kolmea pientä porsasta. Täällä tapaat tyylikkään ja trendikkään Ateenan; jääkahvista ei puhuta frappéna, vaan capuccino freddona. Valkoiset nahkasohvat, vaaleanpunaiset seinät, valkoinen lautalattia, kiiltävät lasipöydät ja seinillä litteä tv-ruutu, jolta näkyy Pariisin muotinäytöksiä ja tauluja, joissa on sadomasokistisia viittauksia. Tällä voi joko ottaa kupin teetä tai kahvia, tilata oluet tai nauttia kokonaisen illallisen. Ja illalla paikka toimii klubina, jossa tanssitaan kellarikerroksessa.
Underground Rock Club Café, Metaxa 21, metrolla: Omonia, on suhteellisen pirteänoloinen musiikkiklubi/-baari, jossa puulattia ja rapatut seinät. Kaiuttimista jymisevät niin Nirvana kuin U2:kin.
Plusmatic, Vouliagmenis Avenue 268, raitiovaunu Syntagmalta. Klubi, jota pyörittävät samat henkilöt kuin jo klassisia ja tunnettuja ateenalaisklubeja Plus Sodaa ja U-Maticia. Näissä tiloissa toimi aikaisemmin juuri U-Matic. Musiikki on enimmäkseen teknoa, trancea ja electroa. Useita kansainvälisestikin tunnetuja DJ:itä."
Rodoksen
Rodoksen yöelämästä on liikkeellä paljon urbaanilegendoja, ja jos ihan totta puhutaan, moni niistä on juuri sitä, totta. Suurin osa turistikansasta vaeltaa Orfanidoun baarikadulle kaltaistensa joukkoon, mutta kannattaisi kuitenkin suunnata askeleensa Vanhan kaupungin muurien sisäpuolelle. Suurin osa paikallisesta nuorisosta kokoontuu iltaisin ja viikonloppuisin klubeihin ja baareihin nimenomaan sinne. Kun vanhemmat lähtevät nukkumaan ennen puolta yötä jäävät nuoret kavereineen bailaamaan aamun tunneille asti jossain suosituista klubeista ahtaiden kujien varsilla. Monesti tällaisen paikan löytää äänen perusteella, niin lujalla soi musiikki kantaen rytminsä yöhön. Klubit ovat tyylikkäitä ja tarjoavat uusimpia drinkkejä ja DJ:tä.
Ateena
Ateena on Kreikan pääkaupunki ja samalla maan suurin kaupunki. Antiikin aikaan Ateena hallitsi muuta Attikaa ja oli yksi Kreikan johtavista kaupunkivaltioista. Ateenan nimi pohjautuu kreikkalaisen jumaltaruston Pallas Athene -nimiseen viisauden jumalattareen.
Ateena sijaitsee manner-Kreikassa Attikan niemimaan eteläreunalla. Sen itäpuolella kohoaa Hymettosvuori, koillispuolella Pentelikonvuori, pohjoispuolella Parnesvuori ja länsipuolella Aigaleosvuori. Lounaassa se ulottuu Saroninlahdelle. Nykyään Ateena on levinnyt koko Attikan tasangon alueelle, mikä vaikeuttaa sen tulevaa laajenemista.
Ateenan alueella sijaitsee useita kukkuloita, joista tunnetuin on Akropolis, muinaisen Ateenan linnavuori. Muita kukkuloita ovat Akropoliin viereiset Areiopagi, Filopappos ja Pnyks sekä Akropoliista jonkin verran itään sijaitseva Likavittos (antiikin Lykabettos). Ilissos- ja Kifissosjokien laaksot sijaitsevat Ateenan länsiosissa.
Kaupungin nopea kasvu 1900-luvulla ja siihen liittynyt teollisuuden ja autoliikenteen lisääntyminen ovat aiheuttaneet vakavia ympäristöongelmia, muun muassa smogia ja vesistöjen saastumista.
Antiikin rauniot ( Ateena )
Antiikin aikana kaupunki levittäytyi Ateenan linnavuoren Akropoliin ympärille. Muinaisen kaupungin rakennuksista on jäljellä jonkin verran raunioita eri puolilla keskustaa. Persialaissotien aikana vuonna 480 eaa. Akropoliin koko siihenastinen rakennuskanta hävitettiin, mutta pian sen jälkeen alueelle rakennettiin entistä komeampia rakennuksia, joista osa on säilynyt nykyaikaan saakka. Kuuluisin on Parthenonin temppeli, jota ollaan parhaillaan restauroimassa. Akropoliilla sijaitsi myös muita temppeleitä, muun muassa Erekhtheion, joka on tunnettu naishahmoisista pylväistään eli karyatideista, sekä pieni Nikelle eli voiton jumalattarelle omistettu temppeli kukkulan länsireunalla. Ainoa sisääntuloreitti kukkulalle oli antiikin aikaan, kuten nykyäänkin, sen länsireunalla, jossa edelleen kohoaa mahtava porttirakennelma, propylaia.
Akropoliin länsipuolella sijaitsee Areiopagin kukkula. Siellä toimi antiikin aikana Ateenan korkein tuomioistuin, jonka tehtävät tosin eri aikoina vaihtelivat. Areiopagi on tullut tunnetuksi myös apostoli Paavalin siellä Raamatun (Ap.t. 17:19-34) mukaan pitämästä puheesta, jonka vaikutuksesta syntyi Ateenan ensimmäinen kristillinen seurakunta. Puhe on nykyisin kaiverrettuna myös paikalle kiinnitettyyn metallilaattaan.
Antiikin aikaisen kaupungin keskusta sijaitsi kuitenkin Akropoliilta pohjoiseen agoralla eli torilla. Alueella on suoritettu arkeologisia kaivauksia 1930-luvulta lähtien, ja löytöihin kuuluu muun muassa useita pylväshalleja (esim. Stoa poikile), roomalaisaikainen Agrippan odeion, temppeleitä ja hallintorakennuksia (esim. bulen kokoontumispaikka buleuterion). Alueen näyttävimpiä rakennuksia ovat ns. Theseuksen temppeli (oikeasti Hefaistoksen temppeli) sekä 1950-luvulla uudelleen rakennettu Attaloksen stoa.
Klassisen Ateenan maamerkkejä olivat myös Akropoliin etelärinteellä sijainnut Dionysos-teatteri, jolla useimmat meille säilyneistä antiikin kreikkalaisista näytelmistä on kantaesitetty. Akropoliin etärinteessä sijaitsevat myös Asklepioksen kulttipaikka, Eumeneen stoa ja hyvin säilynyt Herodes Atticuksen odeion, jossa järjestetään edelleen näytelmä- ja musiikkiesityksiä.
Roomalaisaikana kaupungin painopiste siirtyi agoralta hieman itään, minne muodostui uusi torialue, roomalainen agora. Roomalaisajan innokkaimpia kaupungin uudistajia oli keisari Hadrianus 100-luvulla jaa. Hän rakennutti muun muassa suuren kirjastorakennuksen roomalaisen agoran tuntumaan, nykyisen Monastiraki-aukion lähelle, sekä saattoi loppuun noin 650 vuotta aiemmin aloitetun Zeus Olympioksen temppelin (Olympieion) rakentamisen noin puoli kilometriä Akropoliista kaakkoon sijaitsevalla alueella, jossa on tehty myös muita arkeologisia löytöjä. Kyseinen temppeli on suurin antiikin kreikkalaisista temppeleistä.
Agoran luoteispuolella sijaitsi antiikin aikana Kerameikoksen kaupunginosa. Se tunnettiin erityisesti savenvalajien kaupunginosana, ja sen nimikin on samaa alkuperää kuin sana keramiikka. Kaupungin muuri jakoi Kerameikoksen sisempään ja ulompaan Kerameikokseen. Muurin ulkopuolella sijaitsi myös Kerameikoksen hautausmaa, sillä hautaaminen muurien sisäpuolelle oli antiikin aikana kielletty. Alueella on suoritettu arkeologisia kaivauksia. Hautakivien lisäksi sieltä on löydetty myös jäänteitä kaupungin muureista ja Dipylon-portista.
Muita antiikin raunioita kaupungissa ovat muun muassa Pnyks-kukkulalla säilyneet jäänteet kansankokouspaikasta (muun muassa puhujan koroke) sekä Lysikrateen muistomerkki Plakassa. Myös Platonin Akatemiasta on joitain jäänteitä noin 1,5 kilometriä Dipylon-portilta luoteeseen. Lykeionin osia on arveltu löydetyn Rigillis-kadun varrelta
Museot
Ateenassa toimii lukuisia museoita. Osa niistä on valtion, osa yksityisten tahojen ylläpitämiä. Akropoliin, Agoran ja Kerameikoksen arkeologisten alueiden yhteydessä olevien museoiden lisäksi tärkeitä ovat muun muassa:
Benaki-museo
Bysanttilainen museo
Kansallinen arkeologinen museo
Kansallinen historiallinen museo
Kansallisgalleria
Kykladisen taiteen museo
Sotamuseo
Uusi Akropoliin museo
Liikenne Ateene
Ateenan julkisen liikenteen muodostavat linja-auto-, raitiovaunu- sekä metroliikenne.
Metroliikenne
Ateenan metroAteenan metro on yksi maailman moderneimpia. Metro koostuu kolmesta linjasta.
Metrolinja 1 vihittiin alun perin käyttöön 27. helmikuuta 1869 höyryjunayhteytenä Ateenan ja Piraeuksen välillä. Linja sähköistettiin vuonna 1904. Nykyään Metrolinja 1 ulottuu Kifisian esikaupunkialueelle, ja se tunnetaan myös vihreänä linjana.
Metrolinjojen 2 ja 3 rakentaminen alkoi marraskuussa 1991. Metrolinjojen lisäämisellä tavoiteltiin liikenneruuhkien pienentämistä ja Ateenan yllä leijuvan savusumun vähentämistä. Linjat vihittiin käyttöön vuonna 2000. Metrolinjasta 2 käytetään myös nimitystä punainen linja, metrolinja 3 puolestaan on sininen linja.
Kaikki kolme metrolinjaa on yhdistetty Ateenan raitiovaunu- ja junaverkkoon.
Lentoliikenne
Ateenasta 20 kilometrin päässä sijaitsee Eleftherios Venizelosin kansainvälinen lentoasema. Kenttä aloitti toimintansa vuonna 2001 ja korvasi vanhan vuonna 1938 rakennetun Ellinikon kansainvälinen lentoaseman, joka suljettiin uuden lentoaseman valmistuttua. Lentokentälle laskeutuu noin 500 lentokonetta päivässä.
RODOS
Rodos on suurin Kreikalle kuuluvista Dodekanesian saarista Aigeianmeren kaakkoisosassa Välimeressä. Saaren pinta-ala on 1 401 neliökilometriä, väkiluku oli vuoden 2001 väestönlaskennassa 117 007. Asukkaista 53 709 asui tuolloin saaren pääkaupungissa.Auringon jumala Helioksen patsas, Rodoksen kolossi. keskiaikainen tulkinta aiheesta – todellisuudessa patsas ei seissyt sataman suulla
Uimarannat
Rodoksella on paljon erikokoisia uimarantoja, joista osa on sorarantoja, osa hiekkarantoja ja loput niiden yhdistelmiä. Rodoksen kaupungissa on kaksi rantaa: Tuulinen ranta länsipuolella ja Ellin ranta itäpuolella. Tuulinen ranta on soraranta ja nimensä mukaisesti tuulinen ja aallokko on siellä kovempi. Ellin ranta puolestaan on hiekkaranta. Sorarantoja löytyy myös muun muassa Rodoksen kaupungista etelään sijaitsevan Iksián seudulta. Hiekkarantoja on puolestaan esimerkiksi Lindoksessa, Stegnássa, Falirakissa ja Kálathoksessa. Thérmes Kallithéaksessa on homoseksuaaleille miehille tarkoitettu uimaranta
Ilmasto
Kevät alkaa Rodoksella varhain, vaikkakin maaliskuussa saattaa vielä sataa. Kesäisin lämpötilat Rodoksella kohoavat säännöllisesti yli 30 celsiusasteeseen, joskus jopa 38 celsiusasteeseen. Kesäisin myös yöt ovat kuumia. Illat ovat viileämpiä matkailukauden alussa ja lopussa. Rodokselle puhaltaa luoteen suunnasta viilentävä meltemi-tuuli, jonka ansiosta saaren länsi- ja pohjoisrannikon lämpötilat ovat vähän viileämmät läpi vuoden. Itärannikolla on tuulettomampaa. Syyskuun lopulta lokakuun alkuun sijoittuvalla ajanjaksolla saattaa saarella olla kovia myrskyjä, jotka tosin menevät useasti nopeasti ohi. Yhtäkkisten rankkasateiden seurauksena on saanut ihmisiä surmansa. Talviaikaan saarella sataa jonkin verran ja ilma on kostea. Joulukuu ja tammikuu ovat sateisimmat kuukaudet. Todella kylmät lämpötilat ovat Rodoksella harvinaisia, samoin kuin pakkaset ja lumi. Aurinkoisia päiviä Rodoksella on vuodessa 300
Eptá Pigésin
Eptá Pigésin aluetta Arhangélussa.Pelkästään Rodoksella tavattavia eli kotoperäisiä lajeja on kymmenen. Saaren lajeista 186 on kotoperäisiä, uhattuja, harvinaisia tai suojeltuja. Saarella kasvaa 79 eri orkidealajia, kuten melko harvinainen Himantoglossum robertianum. Rodoksen lajeja ovat myös orhoihin kuuluvat Ophrys gottfriediana, joka on Kreikassa kotoperäinen, sekä Rodoksella kotoperäiset Ophrys halia, Ophrys eptapigiensis, Ophrys persephonae, Ophrys cornutula ja Ophrys parvula.
Vasamasiilikkäitä Petalúdheksen perhoslaaksossa.Rodoksen hiekkadyynien kasveja ovat esimerkiksi Lycium schweinfurthii, Kreikassa harvinainen elämänlankalaji Ipomoea imperati, Länsi-Turkin ja Itä-Aigeian alueen kotoperäinen, emäkkikasveihin kuuluva Hypecoum procumbens ssp. atropunctatum sekä Rodoksen eteläosan hiekkadyynien kotoperäinen kukonkannuslaji Consolida arenaria. Hiekkadyynien kasvillisuutta uhkaa matkail
Ruoka ( Rodos )
Rodoksella on useita erilaisia ruokapaikkatyyppejä. Tavernassa tarjoillaan valmiita ruoka-annoksia, salaatteja, kalaa ja grillattua lihaa. Psistaríassa puolestaan grillattua lihaa, kuten girosta ja souvlákia. Ouzeríssa saa puolestaan ouzo-nimistä alkoholijuomaa, jonka kanssa tarjoillaan mezédes-alkupaloja. Lisäksi ouzeríssa tarjoillaan sekä lämpimiä että kylmiä liha- ja kasvisruokia. Kafenía on koruttomasti sisustettu kahvila, joissa pelataan lautapelejä ja käydään poliittisia keskusteluja. Myös yökerhoja saarella on runsaasti. Rodoksen yöelämä onkin erittäin vilkasta.
Ravintoloita Rodoksen vanhassakaupungissa.Mezédes-alkupalalajitelman jakavat koko pöytä. Tunnettuja lajitelmaan kuuluvia alkupaloja ovat esimerkiksi dolmádhes eli viininlehtikääryleet, oliivit ja tsatsiki. Muita alkupaloja ovat esimerkiksi fasolia eli papuja tomaattikastikkeessa, kalamarákia tiganita eli kalmarin paloja, jotka on paistettu upporasvassa, keftedes eli pienet maustetut lihapyörykät sekä kreikkalainen salaatti.
Saarella kasvatetaan oliiveja.Tunnettuja lihaa sisältäviä pääruokia ovat muun muassa musaka eli munakoisopaistos, pastítsio eli kerrosruoka, jossa on valkokastiketta, lihaa ja pastaa, paidákia eli grillattu lampaankyljys, britzola eli vasikan- tai porsaankyljys sekä stifádo eli sipuli- ja lihamuhennos, joka on haudutettu savipadassa. Pääsiäisen aikaan syödään grillissa tai uunissa valmistettua lammasta. Giros eli ohuet vartaasta leikatut lihasiivut pitaleivän ja salaatin kanssa tarjoiltuna sekä souvláki eli grillattu lihavarras ovat pikaruokia. Tunnettu kasvisruoka on gemista eli munakoisoja, tomaatteja tai paprikoita, jotka on täytetty kasvis–riisisekoituksella.
Kala on ollut Rodoksen asukkaiden perusruokaa jo satojen vuosien ajan. Kala on Rodoksella nykyisin muuhun Kreikkaan verrattuna kallista, koska saaren vedet kärsivät liikakalastuksesta. Tavallisimmat kalalajit ovat punamullo, lahna ja miekkakala. Kalat grillataan tyypillisesti sitruunan kanssa, mutta pikkukaloja myös paistetaan.
Tavernoista ei tavallisesti saa jälkiruokia, vaan niitä myydään galaktopolioissa ja zakharoplastíoissa. Galaktopoliot ovat erikoistuneet maitopohjaisiin jälkiruokiin, kuten esimerkiksi galaktoburekoon eli kermakakkuun ja ryzógaloon eli riisivanukkaaseen. Zakharoplastíot eli konditoriot myyvät esimerkiksi kadaifia eli hunajalla ja manterirouheella täytettyä vehnästä, baklavaa sekä pita me meliä eli hunajakak
KOS
Kos on kolmanneksi suurin saari Dodekanesian saaristossa Egeanmeren kaakkoisosassa Välimeressä. Kosin asukasluku on noin 20 500. Saaren pääkaupungin nimi on myös Kos. Kos kuuluu Kreikalle.
Lääketieteen isä Hippokrates on syntynyt Kosilla. Kos oli 300-luvulla eaa. merkittävä kauppamahti, mutta taantui roomalaisten vallattua saaren vuonna 130 eaa. Johanniittain ritarikunta hallitsi Kosia vuosina 1315–1522. Osmanien valtakunta valloitti saaren heiltä ja hallitsi sitä vuosina 1522–1912, minkä jälkeen se siirtyi Italialle vuosiksi 1912–1948, minkä jälkeen saari on kuulunut Kreikkaan.
karpathos
Karpathos on Rodokselta etelään sijaitseva Kreikan saari, jonka asutus on jakautunut kahteentoista kylään.
Karpathoksella on useita erilaisia rantoja saaren ympäri. Eteläosan rannat ovat lainelautailijoiden suosiossa. Itäpuolella saarta on suosittuja uimarantoja esimerkiksi Ammoopissa, Pigadiassa, Achatassa, Kyra Panagiassa ja Apellassa. Länsipuolen suosituin ranta on Lefkos. Kaikille rannoille pääse pääkaupunki Pigadiasta paikallislinja-autoilla, tai vuokraamalla auton tai skootterin
Kylät
Karpathoksen kylät pohjoisesta etelään lueteltuna:
Tristomo
Diafani
Olympos
Agios Minas
Spoa
Mesochori
Leykos
Kyra Panagia
Volada
Karpathos (Piqadia)
Menetes
Ammoopi
KREETA
Kreeta on itäisellä Välimerellä sijaitseva Kreikan suurin ja Välimeren viidenneksi suurin saari sekä yksi Kreikan 13 periferiasta. Kreetan suurimmat kaupungit ovat Heraklion, Hania, Rethymnon, Agios Nikolaos, Ierapetra ja Sitia. Saari on itä–länsisuunnassa noin 250 kilometrin pituinen, 12–60 kilometrin levyinen, ja sen pinta-ala on 8 261 neliökilometriä. Koko periferian pinta-ala on 8 335 km². Asukkaita periferiassa oli vuoden 2001 väestönlaskennassa 601 159. Kreetalla vallitsee leuto välimerenilmasto
Saari on noin 250 kilometriä pitkä ja enimmillään noin 60 kilometriä leveä. Kapeimmassa kohdassaan itäisen Ierapetran kaupungin kohdalla se on vain 12 kilometrin levyinen. Kreeta on 35. leveyspiirin suuntainen ja sijaitsee joiltain osin Afrikan pohjoisimpia rannikkoja etelämpänä. Kreetan saaresta etelään sijaitseva ja Kreetan periferiaan kuuluva Gavdoksen saari on Euroopan eteläisin paikka. Kreetan pisin joki on 45 kilometriä pitkä Geropótamos. Se virtaa Messarán tasangon halki ja laskee saaren etelärannikolla Välimereen kuuluvaan Libyanmereen. Kreetan ainoa järvi on 65 hehtaarin kokoinen Kournas, joka sijaitsee 48 kilometriä Hanian kaupungista itään. Vesistöjen vähyys johtuu saaren maaperästä: se on karstimaata, johon sadevesi imeytyy nopeasti.
Kreetalla on neljä suurikokoista vuoristoa, ja ainoastaan neljäsosa saaren pinta-alasta sijaitsee alle sadan metrin korkeudella merenpinnasta. Yli 500 metrin korkeudessa sijaitsee 30 prosenttia pinta-alasta. Saaren länsiosassa kohoavat Lefká Óri -vuoret (”Valkoiset vuoret”). Virtaava vesi on kovertanut uomiaan jyrkkärinteisten ja korkeiden vuorten kalkkikiveen. Näin ovat muodostuneet muun muassa Euroopan syvin ja pisin rotko, 17 kilometriä pitkä Samarian rotko sekä Imbrosin rotko. Lefká Órin korkein huippu on 2 453 metriä korkea Páhnes. Saaren korkein huippu on 2 456 metriä korkea Psiloreitis Psiloreitis-vuorilla (myös Ida-vuoret). Psiloreitis-vuoria kutsutaan toisinaan nimellä ”Kreetan katto”. Kreetan itäosassa sijaitsee Lasithi-vuoristo, johon kuuluvat muun muassa 2 148 metriä korkea Díkti ja 2 141 metriä korkea Aféndis Hristós. Neljäs vuoristo on myös itäosassa sijaitseva Sitia-vuoret. Tämän vuoriston korkein vuori on 1 476 metriä korkea Aféndis Kavoússi.
Vuoristojen lomassa sijaitsee myös tasankoja, joista suurikokoisimmat ovat Omalós Lefká Óri -vuoristossa, Lasithi Lasithi-vuoristossa sekä Nída Psiloreitis-vuoristossa. Laaksojen maaperä on hedelmällistä vuorilta ajan kuluessa valuneen maan ansiosta. Lisäksi vuorenhuiput suojaavat näitä tasankoja.
Saaren pääkaupunki on Heraklion, joka sijaitsee pohjoisrannikolla suunnilleen keskellä saarta. Kaupunki on myös Heraklionin prefektuurin pääkaupunki. Muita suuria kaupunkeja ovat Hanian prefektuurin pääkaupunki Hania, Rethymnonin prefektuurin pääkaupunki Rethymnon ja Lasithin prefektuurin pääkaupunki Agios Nikolaos.Lasithissa sijaitsevat myös Ierapetran ja Sitian kaupungit.
Matkailu
Matkailu on yksi saaren tärkeimmistä elinkeinoista. Ensimmäiset matkailijat saarelle saapuivat jo 1900-luvun alkuvuosina . He olivat kiinnostuneita ainoastaan minolaisten perinnöstä. Suuri määrä hotelleja rakennettiin 1960-luvulla parhaimpien uimarantojen läheisyyteen saaren pohjoisrannikolle, lähelle satamia ja lentoasemia. Näin alkoi massaturismi saarella. Huono suunnittelu on sen jälkeen haitannut turistirakentamista. Kreetalle saapui 2000-luvun alussa noin kaksi miljoonaa ja vuosikymmenen lopulla kolme miljoonaa matkailijaa vuodessa. Pääasiassa matkailijat tulevat valmismatkoilla. Suurin matkailijaryhmä 2000-luvun alussa Kreetalla oli saksalaiset, joita saapui noin 600 000. Toiseksi eniten, 250 000, saapui brittejä, kolmanneksi eniten, 380 000, skandinaaveja ja neljänneksi eniten, 145 000, alankomaalaisia.
Kreetan harrastusmahdollisuuksia ovat esimerkiksi snorklaus, lainelautailu, nousuvarjolento, vesihiihto, purjehdus ja kajakointi. Kreetalla on myös lukuisia vaellusreittejä,kuten Espanjan Tarifasta alkava Euroopan kaukovaellusreitti 4, joka kulkee saaren poikki lännestä itään. Saarella on myös golfkenttiä.
Kulttuuri
Yleistä
Kreetalaisille perhe on tärkeä, ja isä on perheen ehdoton auktoriteetti. Samassa talossa saattaa joskus asua jopa kolmekin sukupolvea. Perheen jälkeen tärkeimmät yhteisöt ovat laajempi suku, naapurit, työyhteisö ja koko kylä.
Paikallinen murre ja tavat on onnistuttu säilyttämään kaikissa saaren neljässä prefektuurissa, mutta matkailun myötä nuoret ovat siirtyneet elannon perässä kylistä kaupunkeihin.
Musiikki ja tanssi
Kreetan merkittävin perinteinen soitin on lyyra-niminen kielisoitin, joka muistuttaa pienikokoista kitaraa. Lyyraa säestetään habiolilla eli paimenhuilulla, askomanturalla eli kreetalaisella säkkipillillä ja laoutolla, joka muistuttaa mandoliinia. Mantinada-lauluja soitetaan näillä soittimilla. Laulujen sanat koostuvat riimitetyistä säepareista.
Kreetan länsiosasta ovat peräisin isänmaallisuutta ja urheutta korostavat, vapaustaistelijoiden laulamat rizitika-laulut. Esimerkiksi Rethymnonissa järjestetään heinäkuussa musiikkifestivaali ja elokuussa renessanssifestivaali, jossa esitetään klassista musiikkia.
Tunnettuja kreetalaisia laulajia ovat Nana Mouskouri (s. 1934),Rita Sakellariou (1934–1999) ja Nikos Xylouris (1936–1980). Muita tunnettuja muusikoita ovat Giannis Markopoulos (s. 1939) ja Psarantonis eli Antonis Xylouris.
Kreetalla elää myös sukupolvelta toiselle siirtyvä eeppisten runojen lausuntaperinne. Runot valoivat aikoinaan uskoa yksinäisiin, pelokkaisiin ja nuoriin vapaustaistelijoihin.
Rethymnonista on lähtöisin sústa-tanssi, joka sisältää hyppyaskelia. Suurieleinen ja hidas zebétiko-tanssi puolestaan on kotoisin vuoristossa asuvien miesten keskuudesta.
Ruoka ja juoma
Kuivatusta ohraleivästä, öljystä, tomaatista, juustosta, oreganosta ja oliiveista koostuva koukouvagia-ruoka-annos kreetalaisessa tavernassa tarjoiltuna.[muokkaa] Ruoka
Kreetalaiset ovat vuosituhansien kuluessa valmistaneet ruokaa peruselintarvikkeista, kuten vuohen- ja lampaanlihasta, kasviksista, pähkinöistä, hedelmistä sekä erilaisista yrteistä. Kreetalainen keittiö on saanut vaikutteita historian saatossa myös venetsialaisilta ja osmaneilta.
Kreetalla taverna on yleisin ravintolatyyppi. Niissä tarjoillaan valmiita ruoka-annoksia, salaatteja, kalaa ja grillattua lihaa. Psarótavernassa tarjoillaan erityisesti kalaa ja psistaríassa puolestaan grillattua lihaa.
Kreetalla kaikki asiakkaan tilaamat ruoat tuodaan pöytään samaan aikaan kreikkalaista salaattia lukuun ottamatta. Meze-niminen alkupalalajitelma on tunnetuin alkuruoka saarella. Muita alkuruokia ovat esimerkiksi tsatsiki, melizanosaláta eli munakoisosta tehty salaatti ja dolmádhes eli viininlehtikääryleet. Tunnettuja pääruokia ovat musaka eli munakoisopaistos, kleftikó eli savipadassa kypsennettyä perunaa, vihanneksia ja lihaa, pastítsio eli juustolla kuorrutettua lihaa, tomaattia ja makaronia uunissa valmistettuna, paidákia eli grillattu lampaankyljys, souvláki eli grillattu sian- tai lampaanlihavarras sekä stifádo eli tomaatti-, sipuli- ja häränlihamuhennos, joka on haudutettu savipadassa. Kaikki Kreetan liha lammasta lukuun ottamatta on tuontilihaa. Kala on Kreetalla kallista, koska saaren vedet kärsivät liikakalastuksesta. Kreetalaiseen keittiöön kuuluvat kuitenkin esimerkiksi kalamári eli mustekala, barbóunia eli punamullo ja ksifías eli miekkakala. Kasvisruoista mainittakoon bouréki eli juustoa, kesäkurpitsaa ja perunaa sisältävä piirakka sekä fasouláda, jossa on tomaattia ja vihreitä papuja.
Keitettyjä etanoita tomaatin kera kreetalaisessa ravintolassa tarjoiltuna.[muokkaa] Juoma
Kreetalaiset nauttivat lasin viiniä lähes joka aterialla. Viiniä viljelläänkin kaikkialla Kreetalla, ja vuodessa sitä tuotetaan noin 60 000 tonnia, mikä on noin 15 prosenttia koko Kreikan viinintuotannosta. Kreetalla suosituimpia aperitiiveja ovat kirkkaat alkoholijuomat raki ja ouzo.
Kreetalaismiesten suosituimpia kokoontumispaikkoja ovat kafeneíon-nimiset kahvilat, joissa he esimerkiksi pelaavat távli-lautapeliä, lukevat lehtiä sekä puhuvat politiikasta
Liikenne
Ruotsin Malmöstä alkava Eurooppatie 65 kulkee Kreetalla Kissamoksesta Haniaan. Eurooppatie 75, joka alkaa Pohjois-Norjan Vuoreijasta, kulkee puolestaan Kreetan saarella Haniasta Heraklionin ja Agios Nikolaoksen kautta Sitiaan.
Kreetan linja-autoverkko on melko tiheä, ja linja-autot poikkeavat jokaisessa reitin varren kaupungissa ja kylässä. Esimerkiksi Heraklionissa on kolme linja-autoasemaa sekä Haniassa, Rethymnonissa ja Agios Nikolaoksessa kussakin yksi.
Kreikan saaristossa liikennöi lukematon määrä erilaisia laivayhtiöitä. Manner-Kreikan Pireuksesta, Ateenan kupeesta, kestää lautalla matka Haniaan kymmenen tuntia, Rethymnoniin 11–12 tuntia, Heraklioniin 7–11 tuntia,Agios Nikolaokseen 12 tuntia ja Sitiaan 15 tuntia. Heraklionista lähtee lauttoja Pireuksen lisäksi ainakin Thessalonikiin, Santorinille, Naksokselle, Mykonokselle, Parokselle, Karpathokselle ja Rodokselle.Myös Agios Nikolaoksesta pääsee Pireuksen lisäksi esimerkiksi Sitiaan, Rodokselle ja Karpathokselle. Sitian satamasta kulkee lauttoja Pireuksen lisäksi esimerkiksi Agios Nikolaokseen, Karpathokselle ja Rodokselle.Lisäksi monista muistakin satamista liikennöidään lautoilla lähikaupunkeihin. Esimerkiksi etelärannikolla kulkee yhteysaluksia reiteillä Paleóhora–Gavdos, Paleóhora–Agía Ruméli–Sfakiá, Sfakiá–Gavdos ja Paleóhora–Elafoníssi.
Kreetalla on lentoasemat Haniassa ja Heraklionissa joille molemmille on lentoja Ateenasta. Heraklionista on lisäksi lentoja Santorinille, Rodokselle, Mykonokselle ja Thessalonikiin. Haniasta lennetään myös muun muassa Thessalonikiin. Kreetalle ei ole ulkomailta suoria reittilentoja, sen sijaan tilauslentoja lennetään runsaasti.
MORE INFO
All Rights Reserved. 2012 Dodekanissa Web.